Mistä saa tehdä (uutis)pelejä?
Juoksen talon seinustan vierellä ja kannan selässäni säkillistä kultaa. Ystäväni on tulossa heti kannoillani kantaen säkillistä kokaiinia. Poliisit yrittävät ampua meitä, mutta kaksi muuta kaveriamme tykittävät kivääreillään ja haulikoillaan vähintään yhtä tehokkaasti kohti poliiseja ja tappavatkin läjän. Pakoauto häämöttää jo näköpiirissä ja pian kurvaammekin pois paikalta, kuten monet muut kerrat aiemminkin. Payday 2, peli varkaista ja pankkiryöstäjistä, on koukuttava, haastava ja hauska, ja kyseistä peliä on myyty yli yhdeksän miljoonaa kappaletta. Omat tuntini pelin parissa lähentelevät vaivaista sataa tuntia.

Super Columbine Massacre RPG! herätti ilmestyessään paljon huomiota aiheensa ja käsittelytapansa vuoksi.
Huhtikuussa 2005 Danny Ledone julkaisi pelin Super Columbine Massacre RPG! (1, 2), joka käsittelee vuonna 1999 tapahtunutta kouluampumistapausta, Columbinen verilöylyä. Pelissä pelaaja ottaa verilöylyn tekijöiden eli Eric Harrisin ja Dylan Kleboldin roolin. Tekijöiden saappaissa pelaaja toteuttaa kouluampumisen samalla nähden välähdyksiä ampujien aiemmista kokemuksista. Peli sai paljon huomiota 2006 mediassa ja reaktiot peliin olivat pääasiassa erittäin tuomitsevia. Pelin kuvailtiin trivialisoivan tapahtuman sekä uhrien kohtalon ja toisaalta ihannoivan tapahtumaa.
On selvää, että Payday 2, kuten monet muut väkivaltaa sisältävät ja jopa melko realistiset pelit, on otettu vastaan huomattavasti hyväksyvämmin kuin Super Columbine Massacre RPG (vrt. vaikkapa Googlen kuvahaun kautta pelien tyyliä: 1, 2). Vaikka pelien välillä on suuri määrä eroja, on niistä kenties merkittävin se, että toisen tapahtumat ovat fiktiivisiä kun taas toinen perustuu tositapahtumiin. Itse asiassa Super Columbine Massacre RPG! voisi olla mielipidekirjoitus tai editoriaali. Eräällä tavalla se voitaisiin rinnastaa uutisiin.
Kun hankkeen aikana haastattelimme ihmisiä uutispeleistä, johtui keskustelu usein siihen, mistä aiheista saisi tai ei saisi tehdä uutispelejä. Konsensus oli lähes poikkeuksetta, että järkyttäviä, inhimillistä kärsimystä sisältäviä traagisia tapahtumia tai tuhoisia onnettomuuksia ei pidetty uutispeleille sopivina aiheina. Esimerkkeinä epäsopivista aiheista olivat niin koulusurmat kuin terrori-iskutkin. Jopa HS:n tuhokone, jossa voi testata ydinaseiden tuholaajuuksia, koettiin joidenkin osallistujien toimesta liian trivialisoivana ja kevyenä lähestymistapana mahdollista suurta tuhoa ja kärsimystä aiheuttaviin aseisiin.
Tiettyjen peliaiheiden epäsopivuus on yhteydessä siihen, miten näemme ja tulkitsemme pelejä yleensä. Kuten aiemmasta kirjoituksesta käy ilmi, pelien piirteiksi nähtiin muun muassa keveys, epätodellisuus, viihteellisyys ja yksinkertaisuus. Kun pelien keveys ja viihteellisyys tulevat kosketuksiin traagisten tapahtumien kanssa, nousevat monien niskavillat pystyyn. Peli on monien mielestä epäkunnioittava, väheksyvä ja trivialisoiva todellisiin tapahtumiin – tai todelliseen uutisointiin – verrattuna.
Uutispelien kannalta ristiriita uutisten ja pelien aiheiden sopivuuden välillä on hankala. Ajankohtaiset tapahtumat maailmalla ovat usein traagisia, ja on uutisten tehtävä on kertoa meille myös niistä. Peleiltä sen sijaan näytetään haluttavan kieltää tiettyjen aiheiden käsittely. Mikäli uutispelien pitää tyytyä rooliin ja asemaan, joka peleille on yleensä annettu, jäävät uutispelit väistämättä kevyiksi, viihteellisiksi ja yksinkertaisiksi sen sijaan, että ne käsittelisivät interaktiivisesti ja immersiivisesti sosio-kulttuurisia tapahtumia auttaen ymmärtämään niiden syitä ja seurauksia. Pasanen (2014) on kuitenkin sitä mieltä, että mediassa velloneet moraalipaniikit peleihin liittyen voidaan nähdä ”digitaalisten pelien aikuistumisriittinä”. Tämä antaakin toivoa myös uutispeleille.
Uutinen vai peli, onko sillä väliä?
Kun menen uutissivustolle, oletan saavani tietää tapahtumista ja ilmiöistä ympäri maailmaa. Oletan myös, että informaatio käyttämälläni sivustolla on kohtuullisen tarkkaa ja totuudenmukaista. Saatan luottaa toiseen uutislähteeseen enemmän kuin toiseen ja medialukutaitoni antavat minulle valmiuksia arvioida erilaisten lähteiden luotettavuutta juuri minulle. Suurin osa ihmisistä todennäköisesti olettaa juuri näin: saavansa kohtuullisen tarkkaa, totuudenmukaista ja kenties laadukastakin tietoa niistä uutislähteistä, joita he seuraavat ja joihin he jossain määrin luottavat.
Olemme tottuneet saamaan uutiset tietyssä muodossa, yleensä uutisteksteinä ja -kuvina sekä television ja radion uutislähetyksinä. Medialukutaidollamme tiedämme, miten näitä formaatteja lähestytään ja käytetään. Tottumuksemme ja tapamme joutuvat kuitenkin uuteen tilanteeseen, kun kohtaamme uutispelin. Niiden muoto ja käyttämismekaniikka ovat jotain uutta ja erilaista. Tällä erilaisuudella on seurauksia sille, millaisen kuvan saamme uutisesta ja sen sisällöstä.
Haastattelututkimuksemme mukaan uutissivustolla oleva uutispeli ei useimpien mielestä ole varsinaisesti uutinen, vaan koko ilmiötä tulkitaan ennemminkin pelinä. Tällöin tulkinnassa nousevat esille uutisen totuudenmukaisen tiedon ja tarkkuuden sijaan muita ominaisuuksia, joita uutispeleistä tunnistamme. Näitä ovat esimerkiksi keveys, epätodellisuus, viihteellisyys ja yksinkertaisuus. Haastattelujen mukaan pelit näyttäytyvät nimenomaan viihteenä, jonka tarkoituksena on esimerkiksi tuoda jotain lisää aiheeseen, josta ei enää ollut varsinaiseksi uutiseksi asti. Haastateltavien käsityksissä uutispelien esittämä informaatio värittyy kyseenalaiseksi ja vähemmän totuudenmukaiseksi kuin perinteisempien uutisformaattien antama informaatio, sillä uutispelin ajatellaan yksinkertaistavan todellisuutta.
Erving Goffmanin mukaan tulkitsemme tilanteita, ilmiöitä ja tapahtumia niin sanottujen kehysten kautta. Arvioimme tilanteesta ja sen ympäristöstä, mitä oikeastaan juuri nyt onkaan tapahtumassa, ja pyrimme käyttäytymään sen mukaan. Sillä, miten tulkitsemme erilaisia ilmiöitä ja asioita, on väliä. Jos tulkitsemme uutispelejä uutisina, liitämme niihin erilaisia ominaisuuksia kuin jos tulkitsemme niitä peleinä. Näiden tulkintojen perusteella alamme myös toimimaan eri tavoin. Jos uutispeli tulkittaisiin uutisena, kävisimme sen esittämiä vaihtoehtoja ja tietoja läpi miettien, mitä sen tiedot kertovat meille maailmasta ja sen tilasta. Kenties ajattelisimme tietävämme tai jopa ymmärtävämme lisää sen käsittelemästä aiheesta uutispeliä käytettyämme. Mikäli uutispeli kuitenkin tulkitaan pelinä, tunnumme pitävän pelin tarjoamaa näkemystä enemmänkin viihteenä tai parhaimmillaankin mielipiteenä ennemmin kuin tietona. Oletamme uutispelillä olevan jonkin tavoitteen, jonka haluamme täyttää mahdollisimman tehokkaasti; emme tutustu peliin niin, että yrittäisimme ymmärtää jotain aiheesta itse aiheesta sen takana. Itse asiassa emme ehkä usko pelin kertovan paljoakaan siitä, mitä maailmassamme todella tapahtuu.
Olemme hankkeessa pohtineet, millainen olisi ideaali tilanne uutispelien suhteen. Voisimmeko uutispelien kautta, vuorovaikutuksessa pelin sisältämän informaation kanssa, kenties tuoda uutisen aiheen lähemmäs omaa arkielämäämme? Voisiko uutispelien avulla mahdollisesti nostaa esiin ja havainnollistaa uutisaiheiden merkitystä tietyllä maantieteellisellä alueella tai tietyille ihmisryhmille? Nämä mahdollisuudet kuulostavat hyviltä, mutta vaikuttavat ainakin tällä hetkellä olevan hankalia saavuttaa. Pelien idea itsessään tuntuu kantavan niin vahvasti leikin ja teeskentelyn ominaisuuksia, että uutiset ja niiden tarjoama tieto jäävät pelin varjoon. Jatkossa onkin syytä miettiä muutamaa asiaa: voivatko tilanne ja sen ominaisuudet muodostua otollisemmaksi uutisten idealle uutispelien kohdalla vai onko pelien idean kulttuurillisesti ja perusteellisesti muututtava, että uutispelit voisivat toimia? Toisaalta mikäli uutispelit olisivat yleisempiä ja tottuisimme niihin, alkaisimmeko ottaa ne vakavasti?
Pelien lumo
Uutispeleistä puhuttaessa tulee ennen pitkää eteen hyvä kysymys siitä, miksi ihmeessä uutisia ja pelejä pitäisi alkaa yhdistämään. On mielenkiintoista seurata, millaisia argumentteja pelillisen lähestymistavan puolesta esitetään. Melko tyypillisen esimerkin tarjoaa Pier Luca Santoro artikkelissaan ”Newsgame: When the News Becomes a Videogame” (alkup. artikkeli on italiankielinen, linkki löytyy englanninnoksesta):
”They engage readers, create a sense of community, encourage the sharing of content and can, for example, increase the time users spend on the site of an online daily newspaper, in the same way other multimedia news formats do.”
Samantyyppistä retoriikkaa löytyy pelillistämisestä (gamification) puhuttaessa. Tällöin pelit nähdään ensisijaisesti positiivisena voimana, jonka hyviksi koetut ominaisuudet ikään kuin valuvat peleihin kulloinkin liitettävän aineksen päälle. Tällaisia ominaispiirteitä ovat esimerkiksi vuorovaikutteisuus sekä huomio siitä, että pelit onnistuvat motivoimaan pelaajiaan erityisellä tavalla.
Hieman syvällisemmän ajatuksen voi löytää Georgia Institute of Technologyn Newsgames-projektin sivuilta (kyseessä ovat pitkälti samat ihmiset, jotka ovat kirjoittaneet yhden ainoista aihetta käsittelevistä kirjoista):
”Journalism has embraced digital media in its struggle for reinvention. But most online journalism just translates existing practices to the Web. Games work differently: they simulate how things work by constructing interactive models. Newsgames can persuade, inform, and titillate; make information interactive; recreate a historical event; put news content into a puzzle; teach journalism; and build a community.”
Voimme toki esittää aiheesta erilaisia oletuksia ja toivomuksia, mutta varsinaista tietoa on tarjolla hyvin vähän. Vaikka oman projektimme puitteissakaan ei ole mahdollista saada asiaan täydellistä selvyyttä, alamme purkaa vyyhtiä syksyllä toteutettavien kohderyhmähaastattelujen avulla. On kiinnostavaa nähdä, kuinka meidän tutkimukseemme osuvat uutisten kuluttajat asian kokevat. Samaan aikaan analysoimme pohjoismaisia uutispelejä ja pelillistettyjä uutisia erilaisista näkökulmista.
Tuloksia odotellessa – game on!
Uutispelejä etsimään…
Tervehdys!
Tämä blogi rakentuu Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamalle vuoden mittaiselle tutkimushankkeelle nimeltään The Impact of Gamification on Journalism. Hanke sijoittuu aikavälille kesä 2013-kesä 2014, ja siinä ovat mukana Viestintätieteiden laitos sekä Tietotekniikan laitos Jyväskylän yliopistosta. Hankkeen vastuullinen tutkija on Yliopistonlehtori, FT Marko Siitonen.
Näillä sivuilla olevien linkkien takaa löydät lisätietoja hankkeen tutkijoista ja aiheista sekä kiinnostavasta kirjallisuudesta ja hankkeeseen jollakin lailla kytkeytyvistä käytännön esimerkeistä journalismin kentällä. Vaikka tutkimushankkeet ovat aina kansainvälisiä (esim. julkaisujen kieli on suurimmaksi osaksi englanti), päädyimme tämän blogin osalta käyttämään suomea. Blogin kohdeyleisönä ovat niin journalistit kuin aiheesta kiinnostuneet opiskelijat ja tutkijatkin. Käsiteltävien tapausten ja esimerkkien puolesta keskitymme lähinnä pohjoismaiseen journalistiseen kenttään, mutta varaamme toki oikeuden kurottaa ulos ankkalammikosta jos tarve niin sanelee.
Palaute ja muut yhteydenotot ovat enemmän kuin tervetulleita, yhteystiedot löydät projektin kuvauksen alta.
Pelatkaa!
Jyväskylässä 5.6.2013, Marko Siitonen
Kommentteja