Uutispelikurssin satoa
Projektin puitteissa järjestetyn uutispelikurssin pelit julkaistiin sanomalehti Keskisuomalaisen palvelussa loppuvuodesta 2015. Uutispelien tapauksessa itse peli on aina vain osa kokonaisuutta, minkä vuoksi onkin tärkeää arvioida koko sitä ympäristöä, johon peli sijoittuu. Tässä erityisesti peliä ”ympäröivä” juttu nousee tärkeään rooliin.
Ihannetapauksessa juttu motivoi, taustoittaa, syventää, selittää ja haastaa peliä, joka puolestaan pyrkii tekemään saman jutulle. Tämän vuorovaikutuksen kautta on sitten ideaalitilanteessa mahdollista saavuttaa uudenlaista ymmärrystä käsiteltävänä olevasta aiheesta.
Jutut löydät seuraavien linkkien takaa.
– Pelaa pakolaispeliä ja testaa, tiedätkö mitkä maat auttavat syyrialaisia
– Poliisi kohtaa partioidessaan kiperiä valintoja – testaa, minne sinä lähettäisit poliisin
– Pienpanimobuumi kasvaa – liiton mukaan liikaa byrokratiaa pitäisi purkaa
(Valitettavasti Keskisuomalaisen verkkosivu-uudistuksen seurauksena linkit peleihin lakkasivat toimimasta keväällä 2016 – toivottavasti ne palaavat linjoille ennen pitkää.)
Amerikan terveisiä
Mielenkiintoinen ja ihan lukemisen arvoinen raportti kajahtaa Yhdysvalloista:
Tow Center for Digital Journalism – keskuksen uusi raportti Play the news: Fun and games in digital journalism kokoaa yhteen kokeiluja ja kehityskulkuja uutispelien saralla. Harvardin Nieman Lab tiivistää tutkimusraporttia omassa kirjoituksessaan.
Raportissa tärkeiksi nousevat kokeilullisuus, ”a culture of experimentation”, ja kuinka uutispelien tekijöiden ja julkaisijoiden kannattaa ottaa ainakin joissakin asioissa mallia peliteollisuudesta ylipäätään.
Lopputulema on samansuuntainen kuin mihin olemme moneen otteeseen päätyneet hankkeen keskusteluissa ja opetuksessakin. Uutispelien suunnittelu, aivan kuten pelien suunnittelu ylipäätään, vaatii tilaa ja rohkeutta kokeilla uutta, samoin kuin epäonnistumisen sietokykyä. Tarvitaan myös tukea organisaation suunnalta esimerkiksi alustojen ja testauksen suhteen.
Erityisesti yleisöanalyysiin, testaukseen ja jälkiseurantaan liittyvät vaatimukset on syytä ottaa vakavasti. Nämä ovat hankalia kysymyksiä siinä mielessä, että ne vaativat aika paljon resursseja ja hieman erilaista lähestymistapaa kuin mihin nopea ajankohtaisen tiedonvälityksen ideaali meitä usein työntää.
Uutispeliä suunnittelemassa
Mitä näkökulmia tulisi huomioida uutispeliä suunniteltaessa?
Pelisuunnittelu on epäsuorasti ratkaistava suunnitteluongelma, sillä pelisuunnittelijan tavoitteena on suunnitella pelikokemus, mutta hän voi ainoastaan määritellä pelin rakenteen. Peli koostuu erilaisista elementeistä, kuten pelihahmot, muut objektit ja pelialue sekä näiden toimintaan liittyvät säännöt. Pelitilanteessa näiden yhteisvaikutuksesta syntyy pelaajan kokemus pelistä. Pelisuunnittelija määrittää pelin formaalin rakenteen ja säännöt, mutta pelaaja ei koe peliä sääntöinä, vaan vuorovaikutuksen kautta syntyvänä informaalina kokonaisvaltaisena kokemuksena.
Uutispeli on peli, jolla on mahdollisen viihdyttämistarkoituksen lisäksi (tai sen sijaan) muita tavoitteita. Uutispelin ei välttämättä tarvitse edes olla viihdyttävä. Ideaalitilanteessa onnistunut uutispeli voi muodostaa pelaajalle monipuolisen kuvan käsiteltävästä ilmiöstä, valottaa sitä kokonaisuutena, jossa systeemin osat ja niiden väliset suhteet muodostavat monimuotoisemman ja monimerkityksellisen kokemuksen suoraviivaista lineaarista ei-proseduraalista esitystapaa laajemmin. Pelaajan kokemus syntyy interaktion ja kokeilemisen kautta. Pelin viesti on sen ulkoasun lisäksi ennen kaikkea sen mekaniikassa.
Todellisen elämän ilmiötä pelkistettäessä piilee kuitenkin se vaara, että systeemin toiminnasta kumpuava merkitys onkin jotain muuta kuin mitä pelisuunnittelija on tarkoittanut. Onko uutisaiheen luonne esimerkiksi systeeminen siinä mielessä, että se ylipäätään voidaan mielekkäästi pelkistää systeemiksi, jolla on yksiselitteiset säännöt? Vai onko esimerkiksi tarinallinen mutta silti pelillinen esitystapa systeemistä avartavampi?
Uutispeliin voidaan liittää myös journalistisia ideaaleja, kuten pyrkimys objektiivisuuteen ja totuudenmukaisuuteen. Uutispelin kuuluisi parhaimmillaan avata käsiteltävää ajankohtaista ilmiötä sen sijaan, että se liian vahvasti ottaisi kantaa jonkin tietyn näkökulman puolesta. Käytännössä tämä raja on kuitenkin usein melko häilyvä, mutta suunnittelijan on syytä ymmärtää journalistisen työn periaatteet.
Uutispelit ovat yleensä pelkistettyjä ja helposti omaksuttavia, niin tekniikaltaan kuin pelimekaniikoiltaan. Ne on usein toteutettu tiukalla aikataululla, koska toteutukseen käytettävissä olevat resurssit ovat rajalliset ja aihe monesti ajankohtainen. Koska uutispelit ovat usein lyhytkestoisia, hyödyntävät tuttuja pelikonventioita ja voivat jopa leikitellä niillä, voivat ne vaatia myös pelaajalta/lukijalta näiden konventioiden tuntemista, siis pelilukutaitoa.
Datajournalismin näkökulmasta raakadatasta voidaan muodostaa infograafi, joka muuttaa datan visuaaliseen muotoon. Peli taas voi muuntaa tuon datan mekaniikoiksi, kokeiltavaan ja koettavaan muotoon. Siinä, miten data muutetaan kokemuksellisen systeemin muotoon, pelisuunnittelija tekee journalistisen valinnan.
Lähteet
Salen, K. & Zimmerman, E. (2003). Rules of Play: Game Design Fundamentals. The MIT Press.
Bogost, I., Ferrari, S. & Schweiz, B. (2010). Newsgames: Journalism at Play. MIT Press.
Artikkelin kuvituskuva pohjautuu rabble.ca:n kuvaan ”Joey – Everywhere” (CC BY 2.0), jota on muokattu käyttäen c64 Yourself -palvelua.
Voita presidentinvaalit tekemättä mitään -peli
Uutispeleillä on useita niitä rajoittavia reunaehtoja. Pelejä rakennetaan esimerkiksi usein pienillä resursseilla tai kiireessä. Niiden pitää myös olla niin helppoja lähestyä, että täysi ummikkokin pystyy niihin tarttumaan. Lisäksi tähän kategoriaan kuuluvilla peleillä, simulaatioilla tai vuorovaikutteisilla sovelluksilla on käytännössä aina jokin tavoite. Tyypillisesti pyrkimyksenä on vaikuttaa pelaajaan/lukijaan jollakin tavalla, on kyseessä sitten valitun näkökulman korostaminen tai vallitsevien toimintatapojen kritisointi.
Pelisuunnittelussa on usein yritettävä löytää tasapaino pelaajan täydellisen valinnanvapauden ja tiukan ohjaamisen välillä. Koska pelaaminen on lähtökohtaisesti vuorovaikutteista toimintaa, on ymmärrettävää, että vuorovaikutusmahdollisuuksien puute johtaa käytännössä tylsään pelikokemukseen. Esimerkiksi roolipelaamisen puolella tämä ääripää tunnetaan termillä ”railroading”, jossa pelinjohtaja puskee ennalta suunnittelemaansa juonikuviota eteenpäin pelaajien toimista tai toiveista välittämättä. Peli voi myös olla niin yksinkertainen, että se tarjoaa vain yhden tai pari vaihtoehtoa pelaajalle. Tällainen peli on nopeasti koettu, eikä sen pariin ole mitään syytä palata.
Uutispelien tapauksessa asia ei ole aivan näin selvä. Ensinnä tavoitteena ei aina ole saada pelaajaa palaamaan pelin pariin yhä uudestaan – ehkä kerta riittää sanoman saattamiseksi perille. Toisaalta, kuten muidenkin vaikuttamaan pyrkivien pelien kohdalla, täysi valinnanvapaus ja monet vaihtoehdot lisäävät sen todennäköisyyttä, että pelaaja ei päädykään kokemaan suunniteltua lopputulosta. Tässä löyhässä genressä yksinkertaisuus on valttia.
Käytän esimerkkinä kehittelemäni satiirista uutispeliä, jonka tarkoituksena olisi voinut ollut esittää kriittinen kommenttipuheenvuoro vuoden 2012 presidentinvaaleista Suomessa. Näissä vaaleissahan lähtötilanne oli se, että yksi ehdokas oli jo pitkään nauttinut muuta ehdokasjoukkoa laajempaa kannatusta. Skeptisempi tarkkailija voisi jopa sanoa, että vaalit olivat käytännössä selvät jo ennen kampanjoinnin aloittamista. Kuten tyypillistä on, altavastaavat keskittyivät sitten petaamaan puolueilleen parempia mahdollisuuksia presidentinvaalien jälkeisissä taistoissa.
Tässä kuvitteellisessa pelissä pelaaja ottaa ehdokas Sauli Niinistön roolin. Peli sijoittuu vaalikampanjoinnin kiihkeimpään aikaan, ja sen loppupisteenä on varsinainen vaalipäivä. Pelissä pelaajalle esitetään jatkuvasti päivittyvää tietoa kannatusluvuista, muiden ehdokkaiden kannanotoista, tapahtumista jne. Hänelle tarjotaan mahdollisuus vaikuttaa ehdokas Niinistön toimiin ja puheenvuoroihin esimerkiksi vaalikeskusteluissa ja kentällä tapahtuvassa kampanjoinnissa. Vaihtoehdot – ovat ne sitten sanomisia tai tekemisiä – vaihtelevat sen mukaan, miten riskialttiita ne ovat. Pelaaja voi toisin sanoen pyrkiä olemaan ärsyttämättä ketään ja sanomatta mitään (itse asiassa kampanjapäällikkö häntä tähän pelissä ohjeistaakin) tai sitten ottaa vahvasti kantaa kannattamiensa asioiden puolesta. Jutun juju on se, että 1) mitä tahansa pelaaja tekee, Sauli Niinistö voittaa, 2) mitä vahvemmin pelaaja ottaa asioihin kantaa, sitä alemmas putoavat kannatusluvut ja 3) kaikkein parhaan tuloksen vaaleissa saa tekemättä mitään ja sanomatta mitään mikä voisi jotakuta ärsyttää!
Tällainen kuvitteellinen peli olisi ollut mahdollista liittää yhteen presidentinvaalien alla käytävän muun keskustelun kanssa, tai sen olisi voinut julkaista vaalien jälkeen kriittisenä puheenvuorona. Peli olisi hyvin tehtynä saattanut herättää paljonkin keskustelua. Sillä ei toisaalta olisi ollut käytännössä mitään uudelleenpeluuarvoa, ja näkökulmasta riippuen joku saattaisi jopa kyseenalaistaa, voisiko tässä tapauksessa edes puhua pelistä. Väitän kuitenkin, että tässä tapauksessa olisi nimenomaan voitu puhua uutispelistä. Ideaa saa puolestani vapaasti käyttää;)
Pelien lumo
Uutispeleistä puhuttaessa tulee ennen pitkää eteen hyvä kysymys siitä, miksi ihmeessä uutisia ja pelejä pitäisi alkaa yhdistämään. On mielenkiintoista seurata, millaisia argumentteja pelillisen lähestymistavan puolesta esitetään. Melko tyypillisen esimerkin tarjoaa Pier Luca Santoro artikkelissaan ”Newsgame: When the News Becomes a Videogame” (alkup. artikkeli on italiankielinen, linkki löytyy englanninnoksesta):
”They engage readers, create a sense of community, encourage the sharing of content and can, for example, increase the time users spend on the site of an online daily newspaper, in the same way other multimedia news formats do.”
Samantyyppistä retoriikkaa löytyy pelillistämisestä (gamification) puhuttaessa. Tällöin pelit nähdään ensisijaisesti positiivisena voimana, jonka hyviksi koetut ominaisuudet ikään kuin valuvat peleihin kulloinkin liitettävän aineksen päälle. Tällaisia ominaispiirteitä ovat esimerkiksi vuorovaikutteisuus sekä huomio siitä, että pelit onnistuvat motivoimaan pelaajiaan erityisellä tavalla.
Hieman syvällisemmän ajatuksen voi löytää Georgia Institute of Technologyn Newsgames-projektin sivuilta (kyseessä ovat pitkälti samat ihmiset, jotka ovat kirjoittaneet yhden ainoista aihetta käsittelevistä kirjoista):
”Journalism has embraced digital media in its struggle for reinvention. But most online journalism just translates existing practices to the Web. Games work differently: they simulate how things work by constructing interactive models. Newsgames can persuade, inform, and titillate; make information interactive; recreate a historical event; put news content into a puzzle; teach journalism; and build a community.”
Voimme toki esittää aiheesta erilaisia oletuksia ja toivomuksia, mutta varsinaista tietoa on tarjolla hyvin vähän. Vaikka oman projektimme puitteissakaan ei ole mahdollista saada asiaan täydellistä selvyyttä, alamme purkaa vyyhtiä syksyllä toteutettavien kohderyhmähaastattelujen avulla. On kiinnostavaa nähdä, kuinka meidän tutkimukseemme osuvat uutisten kuluttajat asian kokevat. Samaan aikaan analysoimme pohjoismaisia uutispelejä ja pelillistettyjä uutisia erilaisista näkökulmista.
Tuloksia odotellessa – game on!
Ilmianna uutispeli!
Yksityiskohta Jules Gaildraun kuvasta tehdystä puupiirroksesta An illuminated newsstand, L’Illustration, 1857.
Yksi tärkeä osa meneillään olevaa tutkimusprojektiamme on analysoida erilaisia uutispelejä. Tätä tarkoitusta varten tarvitsemme tietenkin elävän elämän esimerkkejä toteutuneista peliprojekteista, ja tässä kaipaamme kovasti apuanne. Olemme pääasiassa kiinnostuneita Pohjoismaissa julkaistuista uutispeleistä (tai jos termi uutispeli on liian rankka, voit korvata sen ”erityisen vuorovaikutteisella datajournalismilla”). Pelit voivat olla mediatalojen julkaisemia, mutta olemme kiinnostuneita myös yksityisten henkilöiden tai pienten ryhmien tai yhteisöiden tuottamista uutispeleistä.
Uutispelejä koskevaa tutkimusta ei Pohjoismaissa vielä hirveästi ole, eikä aiheesta edes ole kirjoitettu paljon median toimesta. Pieniä avauksia toki on, esimerkiksi Journalisti.fi -sivustolla esiteltiin viime vuoden lopulla meidänkin kirjallisuuslistastamme löytyvää Ian Bogostin, Simon Ferrarin ja Bobby Schweizerin kirjoittamaa kirjaa Newsgames. Journalism at Play (MIT 2010) *. Kolmikosta Schweizer on sittemmin jatkanut työtä aiheen parissa, hän on mukana Georgia Institute of Technologyn tutkimusprojektissa jossa pohditaan tapoja tarjota journalisteille työkaluja yksinkertaisten uutispelien tekemiseen.
Uskomme, että journalismia ja pelillisyyttä yhdistäviä kokeiluja nousee jatkossa esiin entistä useammin ja entistä monipuolisemmissa muodoissa. Kaikki pienet (tai isommatkaan) kokeilut eivät kuitenkaan välttämättä rekisteröidy meidän tutkaamme. Mikäli tiedät Pohjoismaissa viime vuosina julkaistun uutispelin tai olet mukana sellaisen kehittämisessä, heitä meitä sähköpostilla tai kommentoi tänne blogiin! Mitä laajemman aineiston saamme kerättyä, sitä hyödyllisempi tietovaranto tästä sivusta tulee myös aiheesta kiinnostuneille journalisteille, tutkijoille, opiskelijoille ja muille kiinnostuneille.
Marko
* Samasta lähteestä löytyy Cutthroat Capitalism -peliä lyhyesti esittelevä juttu.
Uutispelejä etsimässä 
Kommentteja